Kekri

Kekri 

Kekritulet loimuavat, kynttilälyhdyt valaisevat kulkijoita ja sadonkorjuun täyteläiset maut tuoksuvat ulkona ja sisällä

Juhlimme Kekriä jo neljännen kerran! Hämäläinen ruoka, kiitollisuus ja vanhat kekriperinteet nousevat jälleen pääosaan. Tapahtumapaikkana on perheviljelmä keskellä hämäläisiä peltoja harjujonon juurella -Hakolan Marjatila.

Aloitamme tapahtuman kertomalla taiteiden keinoin kekristä:  sadonkorjuun juhlasta, entisajan uudesta vuodesta, työvuoden päätöksestä ja vainajien muistelusta. 

Nostamme maljan kekrille. Viljat ovat nyt laarissa, juurekset kellarissa, marjat poimittuna, villiyrtit ja kerput aitan ylisillä. On aika juhlia mennyttä kesää. On aika toiveikkaasti luoda katseet uuden satokauden valmisteluun ja ennustamiseen. 

 Kekri-illan aluksi kerromme ruuan tarinan. Tarinan, joka pohjautuu puhtaisiin lähiruoka-aineisiin, villiruokaan ja hämäläiseen ruokaperinteeseen sekä ajatuksiin siitä, mitä kekrinä janakkalalaisessa torpassa syötiin 200 vuotta sitten. Koko ruokailu perustuu vanhoihin perinteisiin, jotka on tuotu vuoden 2026 kekriin ja nykyihmisen suuhun sopimaan. Apuvälineiksi ruokailijoille katetaan -ehkä poikkeuksena 200 vuotta sitten juhlittuun kekriin- oma veitsi, haarukka, lusikka, lautanen, juomalasi ja kuppi kuumalle juomalle.Kekriherkut ovat kuten ennen muinoinkin läheltä: vihreitä villiyrttejä, marjoja, kaalia, juustoa, järvikalaa, juureksia monessa muodossa, tuoretta lihaa, pikkelöityjä kasviksia, leipää ja kaljaa. 

Palaamme pöytään nauttimaan yltäkylläisyydestä: lämpimistä juomista ja makeista herkuista, joissa on ripaus kaukaisten maiden tarkkaan varjeltuja mausteita. Illan päätteeksi lähdemme omien kynttilälyhtyjen kanssa kynttilöiden viitoittamalle polulle ja kekritulille.

Ruuan jälkeen metsän hengetär Ilona ottaa ryhmän mukaansa rauhoittavan lempeään kekriohjelmaan. Oletko koskaan matkannut suomalaisen mytologian tarinoihin kynttilöin valaistussa lampolassa? Kekriväen mukana pääset! Huolet ja vanhan vuoden murheet heitämme palamaan tulen loimussa tuhkaksi. Mehiläisvahatinoista ennustamme hyvää uutta vuotta itse kullekin. Luontoalttarilla jokainen löytää itselleen sopivaa mietiskeltävää. Millä tasolla on maataloushistorian tietämyksesi? Senkin selvitämme illan aikana.Ruuan jälkeen pihapiirissä visaiset tehtävät, vanhojen huolien heittäminen, uuden ennustaminen, matka menneeseen ja luonnon havainnointi johdattavat kekriperinteisiin, kenties juhliin ilmestyy kutsuttuna tai kutsumatta köyripukkikin.

Palaamme pöytään nauttimaan lisää yltäkylläisyydestä: lämpimistä juomista ja makeasta herkusta, joissa on ripaus kaukaisten maiden tarkkaan varjeltuja mausteita. Jälkiruuaksi sopivat myös keskiajan nunnien lääkeohukaiset.

Illan päätteeksi lähdemme omien kynttilälyhtyjen kanssa kynttilöiden viitoittamalle polulle ja kekritulille hiljentymään, kuulemaan suomalaisen kansanlaulun kuulaana, Selman laulamana, tuulen tuiverruksen keskeltä. Olemme osa katkeamatonta sukupolvien ketjua.